17.9.2011 - Viinikellarikemut
Päivän tapahtuma oli lähteä läheiseen Kroměřížin kaupunkiin katsastamaan puutarha, linna ja viinikellari. Raastavan aikainen herätys noin seitsemältä ei tuntunut inhimilliseltä ollenkaan ja bussipysäkillä piti olla odottamassa jo kahdeksalta. Bussien piti aikataulun mukaan lähteä 08:15, mutta paikalliseen täsmällisyyteen tottuneena osasi jo hieman odottaa että tuohon aikatauluun tuskin pystytään. Vartin päästä istuttiin busseissa ja jokainen paikallinen matkanjärjestäjä kävi erikseen laskemassa bussissa olevien silmäparien lukumäärän vaikka heillä olikin jo listat joilla katsoivat ketkä kaikki tulivat bussiin sisään. Matkaan vähitellen päästiin ja lähes koko matka tulikin kulutettua univajetta korjaten.
Perillä Kroměřížissä meitä odotti paikallinen opiskelijajärjestökuuluisuus, jolla oli iso olemus ja vahva ääni. Varsin omalaatuinen kaveri, jolla oli mielenkiintoinen tyyli kertoa nähtävyyksistä. "And there you will find the bloody flowers. And there are toilets and shit." Kevyen alkuopastuksen jälkeen parveilimme vapaasti puiston alueella katsellen kukkia ja puita ja kukkia ja lisää puita. Toinen puoli puutarhasta vaikutti lähinnä huonolta vitsiltä, mutta toiselle puolelle oli saatu aikaan oikeastikin ihan kivalta näyttäviä kukkapenkkejä ja muuta vastaavaa.
Puutarhakierroksen jälkeen porukka jaettiin kahtia ja toinen puolisko meni ensin tutustumaan linnaan ja toinen puolisko viinikellariin. Itse pääsin ensiksi linnaan ja tämä järjestely on kuulemma parempi, sillä viinikellarin jälkeen ei linnan keskittyminen tule olemaan enää niin helppoa. Jälkikäteen ajateltuna linnakierros olisi ollut luultavasti huomattavasti mielenkiintoisempi pienen alkoholiannoksen jälkeen. Linnassa meille esiteltiin vanhoja tavaroita heikohkolla englanninkielellä. "And the princess was 15 was 50 when she was murderer." Enkä ollut ainoa kuka siellä hihitteli takarivissä. Keskityin lähinnä räpsimään kuvia. Samalla päästiin kipuamaan myös kellotorniin ylös pelkkiä rappusia pitkin. Kuumahko kokemus lämpimänä päivänä.
Linnakierroksen jälkeen siirryimme linnan viereiseen viinikellariin, jossa tehtiin ensin pieni kierros ihmetellen isohkoja tynnyreitä ja kaikkialla kasvavaa hometta. Isoin viinitynnyri oli 19220 litraa vetävä pönttö jossa oli pieni ovi josta olisi päässyt myös sisälle ryömimään. Epämääräisen selostuksen jälkeen istuimme kellarissa olevaan isoon pöytään ja tarkoitus oli nauttia lounas ja maistella muutamaa eri viinilaatua. Lounas oli tässä tapauksessa leipää, leikkeleitä, juustoa ja muutama säälittävä paprikaviipale ja salaatinlehti. Eikä niistä tarjotuista viinimääristä kyllä janokaan lähtenyt. Mutta kestipähän paremmin odottaa illallista joka nautittaisiin vasta koko reissun jälkeen Brnossa. Ruokailun aikana saimme kuunnella myös musiikkia kun paikallinen hanuristi soitteli vaihtelevalla tempolla haitarimusiikkia. Mies tuntui elävän parin minuutin sykleissä. Välillä näytti nukahtavan paikalleen ja välillä vaikutti siltä että nitro potkas lisää tehoa ja taas alkoi musisointi. Harmi kun ei muistanut ottaa edes kuvaa herrasta.
Ruokailun jälkeen oli muutama tunti aikaa katsella maisemia ja lepäillä ennenkuin bussi lähtee. Viinikellarin heikohkon juomatarjoilupuolen takia päädyimme siirtymään keskusaukiolle nauttimaan virvokkeita suuremmissa annoksissa. Koko annettu vapaa-aika vierähti mukavasti terassilla istuskellen ja elämää suuremmista asioista keskustellessa. Poislähtöä varten siirryimme busseille ja suuntasimme takaisin kohti Brnoa.
Yhden rakontyhjennyspysähdyksen ja vajaan parin tunnin matkan jälkeen saavuimme Brnon keskustan lähettyville ravintolaan syömään illallista. Listalta oli valittavissa kahdesta perinteisestä tsekkiläisestä ruuasta ja annoksista näin että selkeästi toinen ruuista oli jo aiemmin kokeiltu lihaa & kermavaahtoa -ateria, mutta "onneksi" olimme valinneet sen toisen jäljellä olevan. Alkupalana oli kuitenkin ensin keittoa järkyttävällä valkosipulimäärällä (vihaan). Taistelun jälkeen sain kaiken keiton syötyä ja sitten naaman eteen tuotiin pääruoka, joka ei sekään vaikuttanut kovinkaan valtavalta herkulta. Ulkonäöstä huolimatta kyseinen ateria oli kohtuullisen syötävää ja tämän jälkeen pääsi sitten jälkiruoan kimppuun, joka oli muutama ylimakea ja kuiva piirakkapala, jotka kaipasivat lähinnä jäätelöä kaveriksi.
Seuraavana ohjelmassa oli siirtyminen takaisin asuntolalle vaihtamaan vaatteet ja juomaan itsensä mukavaksi illan pieniä juhlallisuuksia varten. Ja seuraavana aamussa oli tiedossa herätys yhdeksältä sunnuntain tapahtumia varten. Ihanaa...
12.9.2011 - Kielikurssin ensimmäinen päivä
Viikko aloitettiin mukavasti aamulla asuntotoimistoon menemällä, jotta saadaan vuokralappuset ja nettitunnukset järjestettyä. Otettiin perjantaina asuntolan vastaanotosta saadut lappuset mukaan ja lähdettiin toimistolle jonottelemaan vuoroa. Ihmisiä ei vielä puoli kymmenen aikoihin ollut kovinkaan montaa paikalla ja sisään päästiinkin jo heti 15 minuutin jonottelun jälkeen. Laput tiskiin, ajokortti näkyville ja sitten saat vastalahjaksi lausahduksen "Passport or ID". Ajokortti ei mitä ilmeisimmin kelvannut vaikka kovasti yritin vakuutella neidille että kyllä se Suomessa kelpaa. Ei auttanut muuta kuin lähteä hakemaan asunnosta passia. Kolmannelle suomalaiselle matkalla juteltuani sain selville ettei hänen tarvinnut passia hakea vaan ajokortti riitti. Passien kanssa lähdettiin sitten uudelle yrityskierrokselle ja tällä välillä ihmisiä oli tullut "muutama" lisää jonottelemaan, joten ihan 15 minuutin jälkeen ei tällä kertaa päästy tiskille. Kiirettähän ei muuten ollut, mutta iltapäivällä alkavalle kielikurssille päästäkseen piti itsensä järjestää 12.00 viereisen rakennuksen edustalle. Noin 90 minuutin jonottelun jälkeen päästiin lopulta tiskille jossa saatiin vuokrasopimukseen puumerkit alle ja nettitunnukset kämppään (jes!). Tämän jälkeen liput ja laput takaisin asuntoon ja odottelemaan kielikurssille lähtöä.
Info-tapaamisessa ilmoitettiin että kielikurssille mennään julkisilla kulkuneuvoilla, joten hankkikaa liput etukäteen. Sadasta kurssille päässeestä alle kymmenellä oli lippu mukana ja selitys lipun puuttumiseen oli "No no, we are Erasmus!". Suurin osa ihmisistä jäi jonottelemaan lippua ratikkapysäkin lippuautomaatista ja lipulliset sitten saivat siirtyä paikalle jo valmiiksi. Kun koko sakki oli vähitellen saatu siirtymään oikeaan rakennukseen niin meidät jaettiin pienempiin ryhmiin. Suomalaiset pääsivät pääosin Liettuasta ja Latviasta kotoisin olevan ryhmän kanssa opiskelemaan viikon pikakurssin paikallista kieltä. Meidän kielestä kun ei noita kaikkia suhuäänteitä löydy, niin osalla porukasta oli selkeästi etulyöntiasema erityisesti lausumiseen. Esimerkiksi sanan neljä, čtyři, lausuminen tuotti melkoisesti ongelmia kun se pitäisi lausua jotenkin tyyliin tshtirshi. Olisivat saaneet vokaaleja käyttää vähän reilummin tässäkin kielessä.
Opettajan rennohkosta asenteesta johtuen ensimmäinen kurssipäivä päättyi käytännönläheiseen oppimistilaisuuteen läheisessä pubissa ruokaa ja juomaa nautiskellen. Minun vieressä istuneen herrasmiehen "with vegetables" (joo, käytettiin edelleen englantia) tilaus näytti jokseenkin masentavalta, koska lautaselta löytyneen pihvin vieressä oli yksi salaatinlehti, viisi viipaletta kurkkua ja muutama siivu tomaattia. Täytyy jossain vaiheessa vielä kokeilla paikallinen kanasalaatti, ihan vaan kokeilumielessä...
11.9.2011 - Info-tapaaminen
Päivän ainoana ohjelmana oli vaihto-opiskelijoiden ensimmäinen info-tapaaminen asuntolan viereisessä rakennuksessa. Tapaamisessa meille kerrottiin lähinnä opiskelijakorttien ja matkustuskorttien hankkimisesta ja kaikista tapahtumista joita meille on luvassa. Koska lähes kaikkiin kortteihin tarvitsee passikuvan niin tokihan ne oli hyvä unohtaa Suomeen. Mutta eihän se vaikeaa voi niiden ottaminen olla täälläkään, eihän... Suurin osa päivästä meni tavaroiden purkamiseen ja levittelyyn. Ja uutisten, sään ja turhuuksien tonkimiseen netistä. Ja nyt oli jo muutkin ihmiset huomanneet että rappusilla kuuluu avoin WLAN. Ajoittain meinasi olla hieman tunkua.
10.9.2011 - Vessapaperia ja nyrkkeilyä
Edellisenä iltana tuli jo selväksi ettei kauppalista ollut ihan täydellinen, sillä pienehkönä puutteena oli esimerkiksi vessapaperi. Lähdettiin sitten pienen tutkailun jälkeen kohti isohkoa kauppakeskittymää, josta löytyi mm. polkupyöräkauppa, Ikea ja Tesco eli paikallinen ostoskeskus. Polkupyöräkaupasta piti toki käydä tarkistamassa paikallinen polkupyörien hintataso, joka ei tuntunut tosin paljoa Saksan hinnoista eroavan. Kalliit tuliaiset itselle jäävät siis hankkimatta. Seuraavana piipahdimme isohkossa elektroniikkakaupassa katsomassa josko 2.1 kaiutinpaketteja saisi halvahkoon hintaan, mutta pettymys oli suurehko. Ainoa järkevältä kuulostava paketti oli Logitechin ja hintataso oli melkolailla sama kuin Suomessakin, joten hankkimatta jäi. Seuraavana suunnattiin Ikean ihmeelliseen maailmaan etsimään kattiloita, paistinpannua ja teräaseita. Niin ja samalla piipahdimme myös ravintolan puolella syömässä. Harvoin maistuu salaatti ja lihapullat niin hyviltä kuin miltä ne nyt maistuivat. Salaattia sai ihan itse laittaa pienehköön kippoon niin paljon kuin halusi. Eli nyt ei enää saanut kahta salaatinlehteä ja kirsikkatomaattia kun pyysi salaatin. Ja siinä samalla tuli myös päätettyä että Ikeassa syömisestä tulee viikottainen perinne. Ikeasta yritin myös etsiä asuntoon kukkaa, mutta Suomen Ikeasta bongaamaani euron kukkaa en täältä löytänyt.
Kauppareissun jälkeen palattiin takaisin asunnolle ja sähköpostit ja sosiaaliset mediat ja muut humputukset on toki päästävä tarkastamaan, joten kävelin puhelimen kanssa pihalla etsien ei-ihan-niin-salattua langatonta verkkoa jota voisi vahingossa hieman lainata. Asuntolan ulko-oven viereisillä rappusilla kyseinen pelastus sitten löytyi, joten ei muuta kuin läppäri asunnosta ulos ja maileja tarkistelemaan. Siinä tunti vierähti uutisia lueskellessa ja maileja kirjoitellessa.
Illaksi siirryimme tutustumaan paikalliseen yöelämään keskustan puolelle. Tarkoitus oli etsiä Charlie's Hat -niminen musiikkibaari keskustasta ja käydä siellä hienostuneesti kuuntelemassa muutama veisu ja sitten poistua nukkumaan. Matkalla pysähdyimme keskustassa sijaitsevalle terassille jossa tuli nautittua muuhun hintatasoon verrattuna melkoisen hinnakkaat oluset. Terassin jälkeen, Nokialaisen navigaattorin avustamana, Charlie's Hatiin johtava käytävä löytyi kadulta, mutta paikkaan oli kuitenkin suorastaan ryöstöhinnat jo sisäänpääsyyn, 50 Kč, joten päätimme etsiä jotain enemmän opiskelijan kukkarolle sopivaa.
Hetken toikkaroinnin päätteeksi bongasin urheilubaarin jossa oli alkamassa Vitali Klitschkon nyrkkeiluottelu, joten se oli tietenkin mentävä katsomaan. Matsia katsellessa tuli myös kokeiltua ruokalistan halvin ruoka, joka paljastui kahdeksi leipäviipaleeksi. Palanpainikkeeksi sai myös suolaa. Matsin jälkeen etsimme navigaattorin avulla myös toista musiikkibaaria keskustan alueelta, mutta ilmeisesti kyseinen paikka oli lopetettu jo jonkun aikaa sitten tai sitten se on muuttanut. Siellä se ei kuitenkaan ollut missä navigaattori sen väitti olevan. Illan viimeisenä etappina oli vielä sivukujalta maan alta löytynyt nuorien ihmisten suosima salakapakkahenkinen baari.
9.9.2011 - Saapuminen Brnoon
Aamulla oli pakollinen aikainen herätys, koska oli ehdittävä bussilla Brnoon edes inhimilliseen aikaan. Aamu alkoikin mukavasti herkullisella aamupalalla ja ystävällisellä asiakaspalvelulla. Jugurtin napostelu on omasta mielestäni huomattavasti mukavampaa lusikalla kuin haarukalla, joten lusikoiden puutteen vuoksi kysäisin nopeasti aamupalan emännältä että sattuisiko löytymään lusikoita. Ilmeisesti "Excuse me, do you have any spoons?" ei ollut tarpeeksi mukavasti muotoiltu versio kysymyksestä, koska paluupostissa tuli puolihuutoa lauseita mm. aamupalalle osallistuneiden määrästä, emännän käsien määrästä ja minun toivottomasta kärsimättömyydestä. Tämän jälkeen tilattu tee saapui pöytään kahvina ja henkilökohtaisesti en sitten enää uskaltanut asiasta huomauttaa. Lopulta se lusikkakin saapui sieltä pöytään, jolloin pääsin syömään paikallista ja niin herkullista jugurttia. Sataan grammaan jugurttia on todennäköisesti käytetty kilo sokeria ja satunnaisia määriä makeutusainetta. Ja mehustakin on sen verran sanottava, että maultaan se vastaa lähinnä laimentamatonta mehukattia ja paikallinen mehutiiviste on sitten... no, tiukkaa tavaraa.
Aamupalan jälkeen tuli pieni lepotauko hotellihuoneessa ja tämän jälkeen lähdettiin raahautumaan kohti bussiasemaa metron avulla. Bussiasemalla jouduttiin odottelemaan jonkun aikaa bussin saapumista ja siinä samalla aikataulujen epäselvyydestä johtuen alkoi jo epäilyttää että onko bussi edes lähdössä siihen aikaan kuin mitä sen pitäisi. Ajallaan se vekotin sinne kuitenkin ilmestyi ja saatiin vieläpä suhteellisen uusi bussi alle. Kyljestä löytyi jopa nörtille kelpaava sana "WiFi", mutta eipä se langaton verkko siellä bussissa sitten lopulta kuitenkaan toiminut. Matka meni lähinnä maisemia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Nukkuminen ei ollut Tsekin parhaalla moottoritiellä kovinkaan helposti toteutettavissa, sillä paikkaukset tiehen tehdään tavalla jonka lopputulos muistuttaa lähinnä Suomesta löytyviä hidastetöyssyjä. Onhan se omalla tavallaan hauskaa katsella bussin viimeiseltä penkkiriviltä kun kaikki muut penkit hytkyvät tahdissa.
Brnossa saavuimme pääasemalle, josta paikallinen vaihto-opiskelija-avustaja oli meitä noutamassa ja neuvomassa. Asemalta hyppäsimme ensin raitiovaunuun jolla ajeltiin jonkun matkaa ja tämän jälkeen vaihdettiin bussiin, jolla päästiin melkein asuntolan ulko-ovelle asti. Vastaanotossa oli melkoisen heikosti englantia puhuva mieshenkilö, jolta saatiin liinavaatteet ja avaimet ja sitten allekirjoiteltiin joitain lappusia. Onneksi oli paikallinen tulkkaamassa ja puhumassa. Tämän jälkeen siirryttiin sitten ylempään kerrokseen uudehkolla hissillä, joka vielä vähän vakuutteli siitä ettei se asunto nyt ehkä ihan hirveä ole. No, totuus paljastui melkoisen nopeasti. Pölyä on riittämiin, kaikki hanat vuotaa, kaikki repsottaa, vessanpöntön vesisäiliöön tulvii loputtomasti vettä jollei pöntölle tulevan putken hanaa käännä aina kiinni ja muuta pientä. Asunnosta löytyy myös kylpyamme ja kaikkihan tietävät että kylpyammeen ja puupaneloidun seinän välin voi tiivistää L-profiilin alumiinipaloilla. Ja ne puupaneelien raot sitten taas peitetään sähköteipillä jottei vesi pääse paneelien väleihin. Kai tähän vielä tottuu...
Tyhjennettiin reput ja heiteltiin tavarat sängylle ja lähdettiin sitten suoraan kauppaan kun paikallinen opaskin oli ostoksille menossa. Ostoslistalla oli lähinnä aamupalaa ja pesuaineet pyykinpesuun. Allergia ja astmaliiton suosittelemia aineita en itselleni oikein löytänyt, joten tyydyin Smith & Stetson -periaatteella valittuihin aineisiin ja aamupalaksi löytyi leipää ja juustosiivuja. Kaupasta saa näppärästi joko kymmenen juustosiivun muovipaketin tai sitten 4 kg köntin edamia. Ja oluthyllyn ohittaminen oli vaikeaa tälläkin kertaa, johtunee suuresta valikoimasta ja halvoista hinnoista. Illalla käytiin myös katsastamassa läheinen ostoskeskus Tesco. Hintojen halvahkosta tasosta innostuneena rohkaistuin ostamaan juoksulenkkarit päätähuimaavaan 690 Kč hintaan, eli noin 28 €. Matkaan tarttui myös kahdeksan euron vedenkeitin.
8.9.2011 - Herkkuruokaa ja pakkailua
Aamupalalla kävimme virkeänä heti eläkeläiskattauksen jälkeen yhdeksältä. aamupalan emäntä kysyi että otammeko leipää vai makkaralautasen. itse päätin tyytyä leipään, eli siis muutama siivu kinkkua ja juustoa ja sitten kasa leipää, mutta jari päätti ottaa "makkaralautasen". Kyseessä oli siis lautanen, jolla lepäsi kolme nakin paksuista "makkaraa" ja muutamaa sinappia oli jostain eksynyt lautasen reunaan. Ei kuulemma enää kyseistä lautasta kannata valita.
Aamiaisen jälkeen paneuduimme Brnoon muuttamisen järjestelyihin. Näppärästi olimme ottaneet sellaisen bussin, joka olisi perillä Brnossa 15:00. Valitettavasti asuntotoimisto menee 15:00 kiinni koululla, joten nyt piti selvitellä onko mahdollista saada asuntoon internet-yhteyttä täksi ajaksi. Muutenhan kyseistä yhteyttä ei (tietenkään) olisi tarvinut, mutta kaikki vaihtoon liittyvä enemmän ja vähemmän tärkeä asia tulee sähköpostiin jota on toki päästävä jotenkin lukemaan. Kukaan ei Brnosta tietenkään vastannut mitään englanninkieliseen sähköpostiin, joten päätimme lähteä vähitellen syömään keskustaan.
Viisas ajatus oli, että lähdetään metrolla lähelle jotain päätepysäkkiä, niin päästään varmaankin johonkin kivalle alueelle jossa on söpöjä kauppoja ja kivoja pubeja. Vahvan paikallistuntemuksen siivittämällä varmuudella asteltiin metroon ja ajeltiin muutamaa pysäkkiä vaille päätepysäkille, jossa noustiin sitten katutasolle. Aseman edestä lähti vielä useampikin bussi, joten ei kovin syrjässä voitu vielä olla, eihän? No löytyihän sieltä muutama pubi ja pieniä kauppoja, mutta ei kyseisellä alueella kovinkaan kauaa kylläkään viihdytty. Siirryttiin useampikin pysäkki keskustaanpäin. Niin ja joimme myös oluet.
Kun edellisessä paikassa ei mitään tullut syötyä, niin nälkä alkoi kurnia jo melkoisesti joten siirryttiin ensimmäiseen paikalliselta näyttävään ruokalaan. Ruokalistaa ei tietenkään ollut englanniksi, paikan omistaja / tarjoilija / kokki ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia eikä Nokialaisen sanakirja ruokalistan sanoja turhan montaa osannut. No, ensimmäinen ruoka, jonka nimi herätti tunteen "tää olis kiva" tilaukseen ja toiveikkaana odottamaan mitä sieltä saapuu. Niin ja joimme myös oluet. Ruoka tuli pöytään ja se näytti aluksi kovinkin suomalaiselta ja hyvältä. Perunamuusia, savustettua kinkkua ja savustettua läskiä joka näytti lihalta. Ja jottei paikallinen ruokaympyrä pääsisi unohtumaan, saatiin myös suolakurkut. Kinkku oli vielä varsin syötävää, mutta se toinen "liha" oli lähes täyttä läskiä jossa maistui vahvasti savu. Kaikki meni alas, mutta samaa ateriaa en kyseisessä paikassa varmasti enää tilaa. Hintaa kyseiselle lautaselle jäi noin 3 €. Niin ja joimme myös toiset oluet.
Seuraavana oli vuorossa kävelylenkki, jotta saadaan saavutetut kalorit hukattua. Paikallisen ruoan terveellisyyden ja keveyden tietäen oltaisiin todennäköisesti jouduttu kävelemään takaisin Tampereelle, että saadut kalorit olisi pystytty polttamaan. Ravintolasta ehdittiin noin oviaukkoon, niin ulkona satoi jo melkoisesti, joten tyydyttiin raitiovaunuun. Sillä suhattiin keskustan toiselle puolelle ja aloiteltiin kävelyretki kaduilla. Hyödyllisiksi löydöiksi jäivät paikallinen Tiimari ja ei-niin-hyvätuloisten alueella ollut autokauppa. "Tiimarista" löysin itselleni muistiinpanovälineet luennoille ja autokaupan pihalla näin yhtä paljon Ferrareita kuin Italiassa.
Kävelylenkin jälkeen palasimme takaisin hotellihuoneelle, pakkailtiin tavarat valmiiksi seuraavaa päivää varten ja itse tapoin noin 30 muurahaista, jotka olivat löytäneet ruisleivän matkalaukusta. Leivänmurusia oli piiloteltu kaikkien vaatteiden väleihin ja muurahaisia oli kaikkialla, joten kaikki vaatteet täytyi putsata ja koko laukku purkaa. Samalla huomasin myös että suihkugeeli oli levinnyt laukkuun. Yö meni mukavasti laukkua purkaessa ja vaatteita putsaillessa.
7.9.2011 - Prahan kiertokävely ja outoa ruokaa
Aivan liian aikaisen aamuherätyksen, jokseenkin heikohkon aamupalan ja ansaittujen jatkoaikalepojen jälkeen päästiin itse päivän epistolaan, eli kevyt retki Prahan keskustaan. Kävelymatka ei toki tullut kysymykseen, joten päätimme käyttää lähellä sijaitsevaa metroasemaa hyväksi. Lippupolitiikka tuntuu ainakin Prahassa olevan jokseenkin sekava, mutta otimme 24 h liput molemmille, joten tarpeen tullen nähtävyyksien katselu onnistuu vaikka raitiovaunun ikkunasta kyyläten. Metrot tuntuivat kulkevan varsin näppärästi noin muutaman minuutin välein ja muutaman "Ai tässä pitää painaa tästä että tää ovi aukee." hetken jälkeen pääsimme onnellisesti johonkin, luultavasti noin keskustaan. Tässä välissä ylistettäköön Nokian navigaattoria. Nörttiä touhua sillä karttaan en ole vieläkään koskenut. "Ai kävellään väärään suuntaan vai?"
Vanhahkon kaupungin alueella ei rahaongelmia ollut, sillä rihkamakauppoja oli 50 metrin välein ja kaikenlaisia turistilta-rahat-pois -tyylisiä rahastuksia tuli vastaan vähän väliä. Hotellin lähellä olleet hinnat tuntuivat melkoisen edullisilta verrattuna keskustan hintoihin. Muutaman kilometrin matkalla esimerkiksi oluen hinta nelinkertaistui ja ruokaakaan ei ihan yhtä halvalla enää saanut. Keskustorin tapaiselta löytyneeseen kellotorniin kiipeämisestä veloitettiin jopa köyhiltä opiskelijoilta muutaman euron verran paikallista rahaa, mutta näköalojen puolesta summan maksoi ihan mielellään.
Kellotornista bongattiin kaiken muun lisäksi Prahan vanha linna, joka ei näyttänyt olevan kovinkaan kaukana, joten päätettiin kävellä sinne. Vähän puolivälin jälkeen todellisuus sitten iski kun ei se lopuksi ihan niin lähellä ollutkaan ja joku oli vielä keksinyt rakentaa senkin tönön nyppylän päälle. 24 h lippu oli julkisiin kulkuvälineisiin taskussa, joten päätettiin törkeästi hyödyntää sitä. Uuvuttavan raitiovaunumatkan päätteeksi ei oltu oikeastaan yhtään sen lähempänä linnaa kuin ennen raitiovaunumatkaakaan, joten päätimme suorittaa nesteytyksen. Sivukujalta löytyi pieni pubi tai joku vastaava johon menimme tietenkin vesilasilliselle. 0,33 l vesi maksoi puolet enemmän kuin tuopillinen olutta, joten piheinä miehinä päätimme hylätä vesiajatusmallin. Koska köyhä opiskelija toki katsoo nesteytyksestä maksaessaan litrahintaa, päädyimme nopeasti puolen litran tuoppiin, josta köyhdyimme noin euron.
Matkalla linnalle bongasin reissun ensimmäiset kerjäläiset, joista toinen tosin näytti enemmänkin olevansa punnertamassa. Hikisissä hommissa olivat myös linnan pääportilla olleet vartijat, joiden vierellä kaikki naispuoleiset turistit toki halusivat käydä ottamassa kuvan itsestään. Itse linnan sisällä ei kauheasti muuta nähtävää ollut kuin aivan järkyttävän iso kirkko ja jonkun sortin turvallisuuspalvelun kalliit Audit. Linnasta poistuessa alkoi nälkä kurnia joten järkevästi emme tietenkään ottaneet lähintä ravintolaa, vaan ajoimme raitiovaunulla pois kaupungista melkein päätepysäkille ja mentiin sisään ravintolaan jossa ei ollut englanniksi mitään tekstejä. Strutsin lihasta en erityisemmin pidä ja toki kyseessä oli jokin paikallinen strutsiravintola, joten listalta sai nyt etsiä tarkasti jotain muuta kuin strutsia. Pitkähkön arpomisen tuloksena tilasin jotain ja pöytään saapuneista annoksista kumpikaan ei tienyt kumpi oli kumman. Söin ehkä kanaa jossain kastikkeessa, tai sitten se oli strutsia. Aterian jälkeen siirryttiin raitiovaunulla takaisin keskustaan ostamaan bussilippuja Brnoon perjantaille. Myös kyseisellä tiskillä virkailija ymmärsi ja tuotti englantia siinä määrin sujuvasti, että asemalta poistuttiin muutama opiskelijahintainen bussilippu rikkaampina ja noin 7 € köyhempinä. Tässä kaupungissa kaikille tuntuu kelpaavan myös suomalainen opiskelijakortti, josta lukevat ainoastaan sanat "student card". Uuvuttavan päivän jälkeen siirryimme hotellihuoneeseen ansaitulle levolle.
massa oluen hintaluokka kaupan hyllyltä. Tässä vaiheessa ilmoitettakoon että 1 € on noin 25 Kč. Ensimmäisenä kaupan sisäänkäynnin vierestä löytyi Lidlin tyylisesti 1,5 l pulloja, joissa ei kuitenkaan ollut mineraalivesiä tai muita hömpötyksiä vaan paikallista olutta, jolla oli hintaa noin 1,5 €. Seuraavana suunnattiin varsinaiselle oluthyllylle, jolta oli tietysti etsittävä se halvin pullo ja Staropramenia olikin myynnissä 0,5 l pullossa sikamaiseen noin 30 sentin hintaan. Yksittäisiä pulloja on kuitenkin erittäin ikävä kantaa suuria määriä käsissä, joten hyllyn toiselta puolelta bongattiin 10x 0,5 l paketti paikallista Budvaria noin kolmen ja puolen euron hintaan. Kaupassa oluthintojen kuvaaminen kännykällä salamavalon kanssa herätti paikallisissa tiettyä hilpeyttä joten poistuimme paikalta vähin äänin pähkinäpussin ja nenäliinojen kera.
Edellisen ruokailun jälkeen olin päättänyt että seuraava ruokailu tapahtuu ruokalaji valiten tsekinkielisestä listasta ja se syödään mitä tulee. Ulko-ovella karmissa on tyypillisesti ruokalistat ihmeteltävänä, joten valkkasin siitä valmiiksi aterian, jonka tiesin sisältävän lihaa. Sisällä saatiin vielä hyppysiin englanninkieliset ruokalistat, joista varmistin ruokani olevan "Traditional Czech food" listalla, joten valinta kuulosti hyvältä. Ruokaa odoteltiin pöytään lähemmäksi tunti ja tässä ajassa ehti mm. keventää pöytää tuopillisen verran ja seurata paikallista kulkukoiraa, joka osasi hienosti avata kahvasta ulko-oven ja kiertää ravintolan kaikki pöydät tarkistaen ettei kenelläkään ollut ruokaa tarjottavaksi.
Kun ruoka viimein saapui niin ensimmäisenä mietittiin että onko tässä nyt joku piilokamerajuju kyseessä. Lautasella oli siis aivan vaaleaa leipää usea siivu, makeaa juustokastiketta, isot lihanpalat, siivu sitruunaa ja mikäpä sopisi lihan kanssa lisukkeeksi paremmin kuin mustaherukkahillo ja kermavaahto. Erikoisesta suolaisen ja makean yhdistelmästä ja lihan melkosesta läskipitoisuudesta huolimatta lautanen tuli syötyä tyhjäksi ja taisin siinä hieman kehaistakin makua. Niin, ja sitä piilokameraa ei löydetty.
6.9.2011 - Se lähtöpäivä
Sateisesta Suomesta päästiin lähtemään mukavasti 15:00 aikoihin kuten pitikin. Samassa bussissa lentokentälle meidän kanssa saapui myös herrasmies, joka ei välttämättä ihan kaikista huumeseuloista olisi puhtain paperein päässyt läpi. Samoihin aikoihin Prahan lennon kanssa oli lähdössä myös lento Amsterdamiin, joten liekö herra sinne matkalla. Matkalaukkujen paino ei ihan ollut rajoissa, mutta mukavat virkailijat eivät asiasta niin välittäneet. Miesvirkailija oli saamassa kotona "jotain kivaa" joten noin kilon heitto ei ollut kuulemma ihan niin justiinsa. Lento Helsinki-Vantaalta Tukholma-Arlandaan ei kestänyt kuin 50 minuuttia, mutta odottelua Tukholmassa olikin sitten neljä tuntia. Siinä ajassa ehti mukavasti syödä, juoda valmistavan tsekkioluen, tuijottaa ihmisiä, etsiä ilmaista langatonta verkkoa, lukea Fingerporia, käydä kaupassa, juoda litrakaupalla vettä ja räpsiä muutama kuva.
Tukholmasta Prahaan lähteneellä lennolla oli sitten 2h aikaa esimerkiksi katsella kauniita yöllisiä maisemia lentokoneesta, kuunnella musiikkia ja lukea lehtiä. Parin biisin jälkeen kuitenkin sammahdin penkkiin, joten loppulento meni melkoisen nopeasti. Vähän ennen laskeutumista ehti katsella ikkunasta pimeässä hienosti loistavia kaupunkeja ja kuunnella ohjeita matkalaukkujen hakemisesta yms. epäolennaisuuksista ensin norjaksi ja tämän jälkeen englanniksi vahvalla norjalaisella aksentilla. Mistään ei siis ymmärtänyt oikein mitään.
Prahaan saavuttiin jo siis pimeän aikaan ja koska hotellille oli päästävä niin käytiin kysymässä infosta mikä olisi järkevin kulkuneuvo hotellille. Neuvottu bussiyhteys oli vielä ihan järkevä ja päästiin oikeaan suuntaan, mutta annetusta raitiovaunulinjasta sitten huomasi että nyt ei kyseisellä valinnalla päästäisi ollenkaan edes oikeaan suuntaan. Kun ei järkevämpääkään raitiovaunupysäkkiä jaksanut enää lähteä etsimään niin tehtiin se paras mahdollinen ratkaisu joka isossa kaupungissa kannattaa kaikkien kantamusten kanssa tehdä eli käveltiin hotellille. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen hotelli löytyi ja hintaan nähden olin positiivisesti yllättynyt sekä matkan takia negatiivisesti hikeentynyt. Vieressä olleessa ravintellissa nautimme saapumisen jälkeen nopean iltapalan ja ryöstöhintaisen (yli euron!) tuopin jälkeen käytiin nopeasti ihmettelemässä seuraavalle päivälle kuljetusyhteydet keskustaan. Loppuillasta saikin sitten käydä suihkussa ja levitä sänkyyn. Rankkaa lomailua...
